Eläinten rytmissä, sukupolvien jatkumossa
Kortteisentie kaartuu Elämäjärvelle rauhallisesti. Maisema avautuu peltoina, järvenselkinä ja vanhoina rakennuksina, joissa näkyy eletty elämä. Rasin tila on vanha rintamamiestila Kortteisen rannalla – paikka, jossa sukupolvien työ ja arki ovat kerrostuneet toistensa päälle.
Täällä Kaisu Rasi tekee työtä, jota ei ole erotettu elämästä. Virallisesti hän on Rasin tila Oy:n toimitusjohtaja, mutta perheyrityksessä tittelit eivät ole keskiössä. Tila työllistää valtaosan koko perheestä: vanhemmat, Kaisun ja hänen kaksi veljeään. Arjessa on ollut myös osa-aikaisia työntekijöitä ja kesäisin nuoria apuna – osana tilan luontaista kiertoa.
Eläimet ovat olleet osa Kaisun elämää vauvasta asti. Rakkaus lehmien kanssa olemiseen on kantanut lapsuudesta tähän päivään ja muovannut tapaa tehdä työtä rauhallisesti ja pitkäjänteisesti. Lehmät eivät ole hänelle vain tuotantoeläimiä, vaan eläviä olentoja, joiden hyvinvointi on kaiken perusta. Työ rytmittyy niiden tarpeista käsin – ei toisin päin.
– Olen tykännyt pienestä asti olla eläinten kanssa, Kaisu sanoo. Lehmien kanssa oleminen on ollut minulle aina luontevaa.
Rasin tila on kulkenut suvussa neljän sukupolven ajan. Se on osa sodanjälkeistä asutushistoriaa: Kortteisen järven kuivatuksen jälkeen alueelle perustettiin kymmeniä maatiloja. Tämä tila on yksi niistä, joka on siirtynyt eteenpäin sukupolvelta toiselle – aina ajassa elävänä, mutta juuristaan tietoisena.
Kaisu ei kuitenkaan ole jäänyt vain kotitilan piiriin. Hän on opiskellut ja työskennellyt muualla, asunut useamman vuoden Iisalmessa ja Helsingissä sekä tehnyt töitä muun muassa ProAgrialla ja Lantmännenillä. Kokemus on tuonut ymmärrystä maatalouden rakenteista ja siitä, miten alkutuotanto kytkeytyy laajempiin ketjuihin ja päätöksiin.
– On ollut tärkeää nähdä tätä työtä myös tilan ulkopuolelta, Kaisu toteaa. Se on auttanut hahmottamaan kokonaisuutta.
Lopulta paluu kotitilalle tuntui oikealta. Rasin tila ei ollut ainoa vaihtoehto, mutta se vei voiton – rakkaus eläimiin, maa ja sukupolvien jatkumo vetivät puoleensa.
Yritystoiminta ei ole rakentunut nopeista hypyistä tai äkkimuutoksista, vaan maltillisesta kehittämisestä. Viimeisten vuosikymmenten aikana tilaa on laajennettu ja rakennettu rauhallisin askelin. Kasvu on ollut tietoista ja hallittua – sellaista, joka kestää aikaa.
Rasin tila sijaitsee yllättävän keskeisellä paikalla. Nelostie on lähellä ja yhteydet hyvät. Tältä pihalta maito lähtee maailmalle: Seinäjoelle, Haapavedelle, Lapinlahdelle tai Jyväskylään. Neljä meijeriä on kohtuullisen matkan päässä, ja logistisesti tila on hyvällä paikalla.
Silti arki ei ole yksinkertainen.
Alihankintaketjut ovat selkeitä, mutta samalla etäisiä. Maito ja naudanliha myydään suurille toimijoille, jotka vievät tuotteet eteenpäin kauppaan ja kuluttajille. Työ tehdään tilalla, vastuu eläimistä ja maasta kannetaan täällä, mutta hinnoitteluun, ehtoihin ja sääntelyyn ei juuri voi vaikuttaa.
Yksi asia jää Kaisua toisinaan harmittamaan. Vaikka maitoa on tilalla jatkuvasti, sitä ei voi myydä suoraan kuluttajille. Sama koskee lihaa – suoramyynti ei nykyisten säädösten puitteissa ole mahdollista. Tuotteet kulkevat aina ketjujen kautta eteenpäin, vaikka yhteys kuluttajiin kiinnostaisi.
– Työ tehdään täällä, mutta suora kohtaaminen asiakkaiden kanssa jää väliin, Kaisu toteaa rauhallisesti.
Byrokratia on osa arkea – lupia, määräyksiä ja vaatimuksia on paljon. Osa niistä ohjaa hyvään suuntaan, osa tuntuu kaukaiselta maalaisjärjelle. Kaisu puhuu niistä ilman katkeruutta, realistisesti.
– Tässä työssä oppii nopeasti, että oma tekeminen ratkaisee paljon. Jos laiskottelet, se tulee kyllä vastaan jossain vaiheessa.
Paikallisuus näkyy siinä, miten tila toimii arjessaan. Peltoja on vuokrattu kylän vanhemmilta viljelijöiltä, ja paikallisia yrityksiä suositaan hankinnoissa aina kun mahdollista. Yhteistyö ei ole näyttävää, vaan käytännöllistä – sellaista, joka mahdollistaa tekemisen.
Yrittäjyys Pihtiputaalla tuntuu Kaisusta hyvältä. Kunta ja elinvoimatoimijat yrittävät tukea yrittäjiä, ja arvostus näkyy arjen kohtaamisissa. Tulevaisuuden mahdollisuuksia Kaisu näkee erityisesti yhteistyössä, biokaasussa ja siinä, että nelostien ohi kulkeva virta saataisiin pysähtymään hetkeksi myös Pihtiputaalle.
Kun Kaisu puhuu yrittäjyydestä nuorille, hän palaa aina samaan ajatukseen:
– Kannattaa kokeilla. Parhaat ideat voivat joskus olla niitä kaikkein hulluimpia.
Rasin tilalla arki jatkuu eläinten rytmissä ja vuodenaikojen mukana. Työ ei ole helppoa, mutta se on merkityksellistä. Se on työtä, jossa vastuu, rakkaus eläimiin ja sukupolvien ketju kulkevat käsi kädessä – rauhallisesti, mutta määrätietoisesti.
