Kotiruokaa ja kohtaamisia Pihtiputaan keskustassa
Astuessani sisään Herkkuvakkaan keittiön ovi on raollaan. Jaana Myllynen kurkkaa sieltä hymyillen ja jatkaa sitten ruoanlaittoa. Keittiöstä leviää kotiruoan tuoksu, sellainen tuttu ja rauhoittava, joka saa pysähtymään hetkeksi.
Jääkaapissa on Jaanan maustamia herkullisia kurkkuja – kesällä kasvaneita ja huolella hoidettuja. Ne ovat päätyneet osaksi lounaspöytää samalla luonnollisuudella kuin moni muukin asia täällä. Pöydillä on kukkia, päivän ruokalista on kirjoitettu käsin ja asiakkaat tervehtivät toisiaan nimeltä. Herkkuvakka tuntuu paikalta, jossa arki saa kulkea omaa rauhallista rytmiään.
Herkkuvakka toimii Pihtiputaan kunnantalolla, Keskustie 9:ssä. Monelle se on lounaspaikka, toisille kahvitauko, joillekin päivän tärkein kohtaamishetki. Jaana pyörittää ravintolaa päätoimisena yrittäjänä yhden osa-aikaisen työntekijän kanssa. Tarjolla on lounasta, leivonnaisia, pitopalvelua ja kaikkea siltä väliltä – mutta ennen kaikkea kotiruokaa.
– Kotiruoka on minulle tärkeää. Haluan tehdä kaiken itse, Jaana sanoo, ja se näkyy tekemisessä. Valmiita ratkaisuja ei juuri käytetä, vaan ruoka syntyy alusta asti omin käsin.
Jaanan yrittäjyyspolku ei alkanut suurilla suunnitelmilla. Vuonna 2017 hän aloitti työnsä Elämäjärvellä Rajalan Riihessä, veljensä omistamassa tilausravintolassa. Siitä alkoi matka, joka kulki työn, sattumien ja rohkeiden päätösten kautta tähän pisteeseen. Korona-aika vei liikevaihdon alas ja pakotti hetkeksi palaamaan palkkatyöhön. Kun kunnantalolla toiminut Eväsreppu jäi eläkkeelle ja tila vapautui, Jaana näki mahdollisuuden.
– Se oli mahdollisuus. Ja uskallus lähteä, hän tiivistää.
Herkkuvakka on muotoutunut vähitellen. Aluksi se palveli erityisesti kunnantalon työntekijöitä työpaikkaruokalana, mutta ajan myötä ovet ovat auenneet kaikille. Ulkopuoliset poikkeavat lounaalle, kahville tai juttelemaan. Toiminta on kasvanut rauhallisesti, askel kerrallaan, ilman kiirettä.
Paikallisuus näkyy Herkkuvakassa monella tavalla. Täällä käy syömässä kunnan työntekijöitä, urheilijoita, ohikulkijoita ja vakioasiakkaita, jotka tunnetaan nimeltä. Myös nuoret ovat löytäneet tiensä Herkkuvakkaan – kesätöihin, harjoitteluun tai ihan vain lounaalle. Jaana kokee tärkeäksi sen, että nuorille tarjoutuu mahdollisuuksia oppia työntekoa ja olla osa paikallista arkea.
– On tärkeää, että nuoret pääsevät mukaan ja näkevät, millaista yrittäjän arki oikeasti on, hän sanoo.
Yrittäjyys Pihtiputaalla on Jaanan kokemuksen mukaan ollut pääosin myönteistä. Asiakkaat ja kunta ovat ottaneet hänet hyvin vastaan, ja yhteistyö näkyy arjessa esimerkiksi kokouskahvituksissa ja tapahtumissa. Samalla yrittäjyys vaatii sitkeyttä. Päivät venyvät, lomat jäävät usein lyhyiksi ja moni asia tehdään itse.
– Mitään et saa ilman edestä. Kaikki on kovan työn takana, Jaana toteaa rauhallisesti.
Tulevaisuudessa Jaana toivoo Pihtiputaalle ennen kaikkea elävää keskustaa, toimivia peruspalveluja ja lisää yhteistyötä yrittäjien kesken. Hänen mielessään elää kuva kaupungista, jossa liiketilojen valot palavat, parkkipaikat täyttyvät ja ihmiset poikkeavat liikkeestä toiseen.
Herkkuvakka on osa tätä kokonaisuutta – pieni mutta merkityksellinen pala Pihtiputaan arkea. Paikka, jossa ruoka tehdään käsin, nuoret saavat mahdollisuuksia ja ihmiset kohtaavat toisensa keskellä tavallista päivää.
