Suurijärven retkeilyreitistö
Tervetuloa Suurijärven retkeilyreitistölle!
Reitistö yhdistää suuremman kokonaisuuden, johon kuuluu myöa Peuranpolun reitistö. Suurijärven reitistön maisema tarjoaa runsaan ja monimutoisen luonnon kulkijalle. Alueen karujen kankaiden ja männiköiden lisäksi alueelta löytyy tervaleppäkorpia, rämeitä ja muita suotyyppejä. Erämainen ilme korostuu koskemattomissa luonnontilaisissa pienvesistöissä kuten järvissä, lammissa, puroissa ja lähteissä. Alueella sijaitsee myös ”meri” nimeltään Multarinmeri. Retkeilijät voivat ihailla luonnonhistoriamme alkuvaiheita, kuten jääkauden jälkeisiä merivaiheita, rantavalleja, rantakivikkoja ja rakkakivikkoja.
Welcome to the Suurijärvi Hiking Trail Network!
The trail network forms part of a larger entity, which also includes the Peuranpolku trail system. The landscape of the Suurijärvi trail offers rich and diverse nature for the traveler. In addition to barren heaths and pine forests, the area features alder swamps, bogs, and other types of wetlands. The wilderness atmosphere is highlighted by untouched natural small water bodies such as lakes, ponds, streams, and springs. The area even has a “sea” called Multarinmeri. Hikers can admire remnants of our natural history, such as post-glacial marine phases, coastal ridges, and rocky shorelines. Read more below.
Alueen reitit ja kohteet
Suurijärven retkeilyreitistö tarjoaa runsaan ja monipuolisen luonnon kulkijalle. Reitistöllä on valittavana useampia eri mittaisia ympyräreittejä, joiden varrelta löytyy tulipaikkoja, levähdyspaikkoja, näköalapaikkoja ja luonnon nähtävyyksiä. Suurijärven rannassa on myös vuokra- ja autiotupa sekä sauna. Tutustu kohteeseen tarkemmin alla olevien reitistöesitteen ja luontoon.fi karttapalvelun kautta. Alta löydät linkin myös vuokratuvan varaukseen.
Suurijärven retkeilyreitti on paikoin haastavakulkuinen. Osa retkeilyreitin polkuosuuksista on uusia, jolloin polkua voi olla vaikea havaita maastossa. Reitistöt on merkitty maastoon maalimerkein, joita tulee seurata huolellisesti. Maalimerkein merkitty reitti kulkee Harjuntakasen luonnonsuojelualueella sekä Suurijärven ympäristön erämaisissa metsissä. Reitistöltä pääsee yhdyspolkua pitkin myös Peuranpolulle ja Reisjärvelle asti.
Kohteelle saapuminen
Reitistölle on kaksi lähtöpistettä, joiden yhteydessä on pysäköintialueet: Yölammin lähtöpiste ja Jääkolun rajapyykin lähtöpiste. Molemmille lähtöpisteille on viitoitus Reisjärventieltä saakka. On tärkeää huomioida, että lähtöpisteet sijaitsevat metsäautoteiden ja yksityisteiden varrella. Yksityisteillä liikuttaessa on noudatettava erityistä varovaisuutta ja rauhallista ajotapaa, sillä teiden kunto voi vaihdella merkittävästi. Etenkin kelirikon aikaan tiet voivat olla pehmeitä ja vaurioherkkiä, mikä saattaa rajoittaa ajoneuvoliikennettä. Lisäksi on huomioitava, että teitä ei välttämättä talvikunnossapidetä lainkaan, mikä voi vaikuttaa reitin saavutettavuuteen erityisesti talviaikaan.
Yölammen lähtöpiste ja taukopaikka
Parkkipaikka 10 autolle, autiotupa, katettu nuotiopaikka, laituri, käymälä
Yölammintie 211, 44880 Muurasjärvi
Yölammen taukopaikka on erinomainen lähtöpaikka Suurijärven retkeilyreitistölle. Se sopii myös hyvin päiväretkelle. Huomioithan, että yksityisteitä ei välttämättä ylläpidetä talvella.
Jääkolun rajapyykki ja lähtöpiste
Parkkipaikka 5 autolle, rajapyykki
63.46844, 25.08689
Jääkolun rajapyykki sijaitsee Pihtiputaan, Kinnulan ja Reisjärven rajalla. Rajapyykin ja linjan sekä Jääkolu kosken uskotaan olevan osa myös Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajalinjaa. Huomioithan, että yksityisteitä ei välttämättä ylläpidetä talvella.
Suurijärven taukopaikka
Vuokra- ja autiotupa, sauna, käymälä, nuotiopaikka
Nuorasentie 850, 44880 Muurasjärvi
Koe ainutlaatuinen erämaaelämys Suurijärven retkeilyreitistöllä. Vuokraa tupa järvimaisemassa, nauti puilla lämmitettävästä saunasta ja tutki koskemattoman luonnon kauneutta. Nuorasentieltä on noin 2 km matka vuokratuvalle. Huomioithan, että Nuorasentietä ei ylläpidetä talvella.
Jätehuolto ja tulenteko
Reitistöllä ei ole järjestettyä jätehuoltoa, joten kaikki roskat tulee tuoda pois maastosta.
Tulenteko on sallittua vain taukopaikkojen merkityillä tulentekopaikoilla. Varauduthan siihen, että polttopuut on tehtävä kohteella pidemmistä klapeista sahaten ja halkoen.
Huomio: Manun kämppä ‑taukopaikalla ei ole polttopuita kesäkaudella 2026.
Alueen historia
Pysyvän asutuksen keskityttyä nykyisten suurten järvien rannoille Harjuntakasen alueen säilynyt etäisenä ja erämaisena. Alueelle on kuitenkin tehty eräretkiä ”Ahdin antimille ja Tapion tarjoiluille”. Eräretkien tukikohdiksi saatettiin rakentaa eräkämppiä ja alueeneräkämpistä on säilynyt yksi merkintä Iso-Kotajärven rannalla vuonna 1552 sijainneesta jämsäläisen Anders Jonssonin Patalan talosta. Talon kiviportaat ovat yhä paikoillaan.
Alueen historiasta kertoo myös Jääkolun rajapyykki, joka sijaitsee Pihtiputaan, Kinnulan ja Reisjärven rajalla. Rajapyykin ja linjan sekä Jääkolu kosken uskotaan olevan osa myös Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajalinjaa.
Löytö-Heikin kiveen liittyy monia kertomuksia. Tarinan mukaan kivi on saanut nimensä Heikki-nimiseltä pojalta, joka löydettiin kiveltä. Erään version mukaan kotka nappasi pienen Heikki-pojan ja kuljetti kiven päälle, mistä kyläläiset myöhemmin löysivät hänet. Toisen tarinan mukaan Heikki oli pahansisuinen poika Muurasjärveltä. Eräänä päivänä Heikin isä kyllästyi pojan riehumiseen ja sanoi pojalle: ”Häviä sinne, mistä pirukaan ei löydä sinua!” Jonkin ajan päästä huomattiin, ettei Heikkiä löytynyt mistään. Järjestettiin suuretsinnät ja Heikki löydettiin ison kiven päältä. Kun kyläläiset ihmettelivät, miten Heikki oli päässyt kivenpäälle ja miten hän oli selviytynyt ilman ruokaa, Heikki vastasi: ”Piru minut toi ja ruokki lehmän lannalla.”
Myös Imarrekivellä on tarinansa. Vuoden 1600 kesällä kristillisen kasteen saanut Pekka Pekanpoika päätti juhlistaa tasavuosia särkemällä hämärät ihmiskasvot Pekkarilan tilan maiden lähellä olevasta Imarrekivestä, jota taikauskoiset edelleen palvoivat ihmeitä tekevänä paikkana, seitanaan. Mukaan lähti uskovainen vaimo Reetta. Oli sunnuntai-ilta ja sää näytti parhaat puolensa. Vieno tuuli havisutti männyn oksia ja iltaaurinko lämmitti mukavasti keskikesän ehtoota. Oli tulossa valoisa kesäyö, ja he olivat lähtiessään lypsäneet Mansikkinsa, joten heillä ei ollut mitään kiirettä. Kiven läheltä Pekka Pekanpoika löysi sopivan seipääksi käyvän petäjän, jonka hän kaatoi ja teroitti kirveellään, jotta se mahtuisi kivenkoloon – tarkoituksena oli irrottaa hämärien kasvojen pääosa isontamalla jään jo aloittamaa rakoa niin, että kivi lohkeaisi. Yhdessä vaimo Reetan kanssa Pekka alkoi vääntää rakoa isommaksi. Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta he jatkoivat sinnikkäästi vääntämistä. Yhtäkkiä kivi antoi periksi ja iso pari metriä korkea levy irtosi emäkivestä valtavan paukahduksen ja jyrinän säestämänä. Kivestä kuului kumea ääni: – JO ENNEN KUIN MULTA SYNTYI, MINÄ OLEN. Säikähtänyt pariskunta huomasi, että nyt kasvot olivat vielä paljon selvemmin näkyvissä kuin ennen. Pekka totesi: – Olkoon kivi rauhassa minun puolestani. Vähin äänin pariskunta palasi kotiinsa Muurasjärvelle. Sen koommin ei Imarrekiven kasvoja ole yritetty runnella. Imarrekiven Kivikuningas valittelee yksinäisyyttään keskellä hiljaista erämaata. -Jos annat minun suudella kiveäsi, annan sille Voiman, Kivikuningas lupaa.
Routes and sites
The Suurijärvi Hiking Trail Network offers rich and varied natural experiences for hikers. The area features several circular trails of different lengths, along which you will find campfire sites, rest areas, viewpoints, and notable natural attractions. On the shore of Lake Suurijärvi there is also a rental cabin, a wilderness hut, and a sauna.
You can explore the area in more detail via the trail network brochure and the Luontoon.fi map service linked below. You will also find a link to cabin reservations.
The Suurijärvi hiking trail is partly demanding to traverse. Some sections of the trail are newly established, which may make the path difficult to detect in the terrain. The trail network is marked with painted trail markers, which should be followed carefully.
The painted trail runs through the Harjuntakanen Nature Reserve and the wilderness forests surrounding Lake Suurijärvi. From the trail network, it is also possible to continue via a connecting trail to the Peuranpolku Trail and further to Reisjärvi.
How to get there
The trail network has two starting points, both with parking areas: Yölampi and Jääkolu. Both starting points are signposted from Reisjärventie Road.
It is important to note that the starting points are located along forest roads and private roads. When driving on private roads, extra caution and a calm driving style are essential, as road conditions can vary considerably. Especially during the spring thaw (road break-up season), roads may be soft and prone to damage, which can restrict vehicle access.
Please also note that these roads may not be maintained during winter, which can affect accessibility, particularly in winter conditions.
Yölampi starting point and rest area
Parking for 10 cars, wilderness hut, covered campfire shelter, toilet
Yölammintie 211, 44880 Muurasjärvi
The Yölampi rest area is an excellent starting point for exploring the Suurijärvi hiking trail network and is also well suited for day trips. Please note that private roads may not be winter-maintained.
Jääkolu starting point
Parking for 5 cars, boundary marker
63.46844, 25.08689
The Jääkolu boundary marker is located at the meeting point of the municipalities of Pihtipudas, Kinnula, and Reisjärvi. The boundary marker and boundary line, together with the Jääkolu rapids, are believed to be part of the historic border line of the Treaty of Pähkinäsaari (1323).
Please note that private roads may not be winter-maintained.
Suurijärvi rest area
Rental and wilderness hut, sauna, toilet, campfire site
Nuorasentie 850, 44880 Muurasjärvi
Experience a unique wilderness adventure on the Suurijärvi hiking trail. Rent a cottage by the lake, enjoy a sauna heated with wood, and explore the beauty of untouched nature. The rental cottage is approximately 2 km from Nuorasentie 850. Please note that Nuorasentie is not maintained during winter.
Waste management and campfires
There is no organized waste management along the trail network, so please carry out all your litter.
Campfires are allowed only at designated campfire sites at rest areas. Please be prepared to make firewood on site by sawing and splitting longer logs.
Please note: There will be no firewood available at the Manun kämppä rest area during the summer season of 2026.
Area's History
With permanent settlements now concentrated around the large lakes, the Harjuntakanen area has remained remote and wilderness-like. However, wilderness trips have been made tothe “gifts of Ahti and Tapio”. As a base for these trips, wilderness cabins might be built. Of these cabins, there’s a record of one located on the shore of Iso-Kotajärvi from 1552, which was the home of a man named Anders Jonsson from Patala in Jämsä. The stone steps of the house are still in place.
The area’s history is also told by the Jääkolu boundary marker, which is located at the border of Pihtipudas, Kinnula, and Reisjärvi. It’s believed that this boundary marker and the line, as well as the Jääkolu rapids, are part of the boundary line of the Treaty of Pähkinäsaari (1323).
Many stories are linked to Löytö-Heikki’s stone. According to legend, the stone got its name from a boy named Heikki who was found on it. One version says an eagle grabbed little Heikki and carried him to the stone, where villagers later found him. Another tale tells of Heikki being a naughty boy from Muurasjärvi. One day, after being fed up with his mischief, Heikki’s father told him: “Vanish to a place where even the devil can’t find you!” After some time, they noticed Heikki was missing. A big search was organized and Heikki was found atop a large rock. When the villagers wondered how he got there and how he survived without food, Heikki replied: “The devil brought me here and fed me cow dung.”
The Imarrekivi also has its story. In the summer of 1600, Pekka Pekanpoika, who had received a Christian baptism, decided to celebrate by
breaking the vague human faces of the Imarrekivi, near the lands of the Pekkarila farm, which superstitious people still revered as a miracleperforming place, a seita stone. A devout wife, Reetta, joined him. It was a Sunday evening, and the weather was at its best. A gentle wind rustled the pine branches, and the evening sun pleasantly warmed the midsummer twilight. They were heading into a bright summer night. Before leaving, they had milked their cow, Mansikki, so there was no rush. Near the stone, Pekka Pekanpoika found a suitable pine to use as a lever. He cut it down and sharpened it with his axe to fit into the stone’s crevice – intending to pry out the faces by widening the crack that the ice had already started, causing the stone to split. Together with his wife, Reetta, Pekka began to pry the gap wider. At first, nothing happened, but they persisted. Suddenly, the stone gave way, and a large, two-meter-high slab broke off from the main rock with a massive bang and rumble. A deep voice from the stone said: “BEFORE YOU WERE BORN, I WAS.” The startled couple noticed that the faces were even more clearly visible than before. Pekka said, “The stone can remain in peace for me. ” The couple quietly returned to their home in Muurasjärvi. Since then, nobody has tried to damage the faces of Imarrekivi. The Stone King of Imarrekivi laments his loneliness in the middle of the silent wilderness. “If you let me kiss your stone, I’ll give it Power,” promises the Stone King.
