Sunnuntaina 30. kesäkuuta, Perinnetori-tapahtuman yhteydessä, 66-vuotias Sirpa Närhi valittiin uudeksi Pihtiputaan Mummoksi. Tämä arvostettu titteli myönnettiin Närhelle tunnustuksena hänen elämänkokemuksestaan, viisaudestaan ja lämpimästä sydämestään.
Pihtiputaan Mummo syntyi, kun toimittajaopiskelijoita neuvottiin vuosikymmeniä sitten tekemään juttunsa ”niin, että Pihtiputaan mummo ne ymmärtää”. Tällä sanonnalla Pihtiputaan mummosta luotiin peruskansalaisen mallikuva. Mummon ”isäksi” tunnustautui journalistinen vaikuttaja ja päätoimittaja Allan Liuhala. Hän on korostanut, ettei ilmaus ollut millään tavoin sormella osoitteleva.
Kyllähän se tiedetäänkin, että mummoilla on elämänkokemusta, viisautta ja lämmin sydän. Pihtiputaalla huomattiin Liuhalan opetusten jäljiltä, että silloin tällöin toimittajilla oli halua kysyä suoraan Pihtiputaan mummolta asioita. Jotta Pihtiputaan mummo löytyisi tarvittaessa nopeastikin, päätettiin nimetä ns. virallinen Pihtiputaan Mummo. Tuolloin oli vuosi 1994. Mummon kausi muotoutui kolmevuotiseksi. Nyt aloittaa kautensa jo 11. Pihtiputaan Mummo.
Aiemmat ovat: Kyllikki Varha, Anneli Aaltonen, Kirsti Pulkkinen, Maija Tiainen, Virpi Paananen, Paula Kivinen, Kaija Aikioniemi, Aune Turunen, Helka-Anneli Lohtander ja Sanna Kananen.
Pihtiputaan Mummon taustayhteisönä toimi pitkään Mummonmökkitie ry, myöhemmältä nimeltään Pihtiputaan Mummo ry. Nykyään taustatukena ovat Pihtiputaan Lions-yhdistys Emmit ja Pihtiputaan kunta. On myös olemassa muutamia Pihtiputaan Mummo -tuotteita.
Sirpa Närhi: "Mummona oleminen on elämänviisautta ja läsnäoloa"
Uusi Pihtiputaan Mummo kertoo itsestään:
Olen syntynyt Alvajärvellä Seppälä nimisessä talossa. Perheeseeni kuului isän ja äidin lisäksi vanhempi veljeni ja siskoni sekä minua vuoden nuorempi veljeni. Maataloutta harjoittavassa perheessämme asui lisäksi isovanhempani sekä isän veli ja isoisän kaksi veljeä. Ollessani 7-vuotias perheeni muutti omaan kotiin kilometrin päähän Herralaan. Vanhempani olivat maanviljelijöitä, joten kesämuistoni liittyvät hyvin vahvasti maahan, välillä kitkimme lanttupeltoa ja välillä olimme heinätöissä ja opimme jo pienenä tekemään kaikkea kuten siihen aikaan kuuluikin.
Koulua kävin 4 vuotta Alvajärven kansakoulussa ja sen jälkeen 5 vuotta Pihtiputaan kunnallista keskikoulua. Opiskelemaan lähdin vuonna 1974 Haapajärven kauppaoppilaitokseen ja olimme ensimmäiset sieltä valmistuneet merkonomit.
Työelämäni olen tehnyt taloushallinnon parissa keskisuurten yritysten palveluksessa, aluksi Pihtiputaalla ja vuonna 1985 muutin Äänekoskelle, jossa aikaa vierähti 20 vuotta perheen ja töiden merkeissä. Minulla on kolme lasta (sekä yksi enkelilapsi). Olen ollut naimisissa ja olen myös eronnut.
Vuonna 2005 palasin takaisin Pihtiputaalle ja juurilleni Alvajärvelle. Taloushallinnon töitä tein täälläkin viimeksi FM Timber Oy:n palveluksessa 15 vuotta. Vuonna 2022 jäin eläkkeelle ja vietän eläkepäiviäni Alvajärvellä pienessä omakotitalossani.
Harrastuksia minulla on kunnan luottamustehtävissä toimiminen sekä LC Pihtipudas Emmeissä ja Alvajärven Maa- ja kotitalousnaisissa toimiminen ja teen myös oman ajan puitteissa muutakin vapaehtoistyötä. Liikkuminen hiihtäen, pyöräillen sekä samoaminen luonnossa on osa minua.
Lapsenlapsia minulla on kaksi (sekä yksi enkelilapsi) ja he tuovat paljon iloa elämääni.
Mielessäni on hyvin ovat mummoni, isänäitini oli hyvin määrätietoinen, hän hoiti kodin ja piti tiukasti soppakauhasta kiinni kuten sen ajan naiset tekivätkin. Hän piti minustakin hyvää huolta, olen kasvanut mummun ja papan kamarissa, koska pikkuveljeni syntyi hyvin pian jälkeeni, oli mummu ominut minut itselleen. Äidinäiti taasen oli pienen mökin kasvatti ja muistan hänen aina olleen naurusuin ja hän paistoi aina lettuja, kun hänen luonaan vierailimme.
Mielestäni mummot omaavat elämänviisautta ja jakavat sitä eteenpäin silloin kun on tarvis, ei tyrkyttämällä vaan pyynnöstä. Ainakin itse haluan neuvoa, kun sitä kysytään mutta en tyrkyttäen. Aika mummona on mukana elämistä elämän eri vaiheissa. Mummo voi eläytyä lasten leikkeihin, paistella lettuja ja höpsötellä lasten kanssa. Oliko ennen paremmin, aika kultaa muistot mutta mummo voi jakaa taitoja ja perinteitä edelleen tuleville sukupolville. Kaikki vanha ei ole kultaa, joten mummonkin pitää olla ajan tasalla, seurata kehitystä mutta ihan kaikkea sieltä ei tarvitse mummonkaan itselleen omia.
