Pihtiputaan kunnanhallitus käsitteli kokouksessaan maanantaina 25.3.2024 Pihtiputaan kunnan lausuntoa koskien Keski-Suomen hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluiden monikanavaista palveluverkkoa. Kunnanhallitus hyväksyi alla kuvatun lausunnon Keski-Suomen hyvinvointialueelle Pihtiputaan kunnan puolesta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen uudistamisen lähtökohtaisena ja perustavanlaatuisena tarkoituksena oli hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, yhdenvertaisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen palvelujen turvaaminen kaikille suomalaisille, palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen erityisesti perustasolla, ammattitaitoisen työvoiman saannin turvaaminen, yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin vastaaminen, kustannusten kasvun hillitseminen sekä turvallisuuden parantaminen.
Keski-Suomen hyvinvointialueen strategiaan kirjattu vuoden 2030 visio korostaa hyvinvointialueen vetovoimaisuutta asukkaille, henkilöstölle ja yrityksille. Strategiaan kirjattuja tavoitteita ovat 1) toiminnan vaikuttavuus ja kustannustehokkuus, 2) palveluiden yhdenvertaisuus, saatavuus ja saavutettavuus, 3) keskisuomalaisten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen sekä 4) keskisuomalaisten kokemus hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta vahvistuu.
Kansanterveyslaki tuli voimaan 1970-luvulla ja Suomeen perustettiin kattava terveyskeskusverkosto. Lainsäädäntö kumottiin lailla sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta. Hyvinvointialueen nykyisillä suunnitelmilla ollaan tuhoamassa kansanterveystyön peruspilari: hyvä ja tasa-arvoinen perusterveydenhuolto. Perustuslaki turvaa oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ei ole oikein eikä kustannustehokasta laittaa ihmisiä hakemaan palveluita ympäri Keski-Suomea, jos omassa kunnassa ei ole peruspalveluita.
Pihtiputaan kunta toteaa aluksi, että nyt esitetyissä Keski-Suomen hyvinvointialueen palveluverkkosuunnitelmissa painopiste on vain kustannusten kasvun hillitsemisen tavoitteissa, sivuuttaen kokonaan hyvinvoinnin ja terveyserojen kaventamisen tai edes ylläpidon tavoitteen. Palveluiden yhdenvertaisuus, saatavuus ja saavutettavuus heikentyy erityisesti reuna-alueiden kunnissa kivijalkapalveluiden loppuessa ja välimatkojen sekä matka-aikojen pidentyessä. Pihtiputaan kunta korostuu lausuntomateriaalissa hyvinvointialueen reuna-alueen maantieteellisesti laajana kuntana, jossa julkinen liikenne on vähäistä tai olematonta ja alueella on kartta-aineiston perusteella suurimmat verkkoyhteyksien katvealueet. Palveluverkkosuunnitelman mukaiset toimenpiteet johtavat toteutuessaan koko hyvinvointialueiden perustamisen ydinajatuksen vastaisiin lopputulemiin Pihtiputaan kunnan osalta sekä laajemmin koko hyvinvointialueella. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumisen näkökulmasta todettakoon, että Pihtiputaan kunnassa on poikkeuksellisen korkea sairastavuuden aste ja on vaikea nähdä, että esitetyllä palvelujen alasajolla parannettaisiin tilannetta.
Hyvinvointialueen lausuntomateriaali on laadittu siten, että sen perusteella ei voida lausua palveluketjujen toteuttamisesta tai kustannuksista, vaan huomio voidaan kiinnittää vain yhteen palvelualueeseen kerrallaan. Kokonaiskuvaa palveluverkosta ja palveluiden yhteyksistä toisiinsa on vaikea muodostaa. Joka tapauksessa voidaan olettaa, että palveluiden heikennys yhdellä osa-alueella johtaa heikennyksiin myös muissa paikkakunnalla toteutettavissa julkisissa tai yksityisissä palveluissa, joko nyt tai tulevaisuudessa.
Keski-Suomen hyvinvointialueen palveluverkkosuunnitelmalla on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia kaikkiin hyvinvointialuelain mukaisiin hyvinvointialueen jäseniin; 1) hyvinvointialueella asuvien henkilöiden hyvinvointiin ja terveyteen, 2) hyvinvointialueella sijaitsevien kuntien elinolosuhteisiin ja elinvoimaan, 3) hyvinvointialueella sijaitsevien yhteisöjen toimintaedellytyksiin sekä 4) hyvinvointialueen alueelta kiinteää omaisuutta omistavien tai hallitsevien toimintaan.
Kaikista haitallisimmat vaikutukset Pihtiputaan kunnan ja pohjoisen Keski-Suomen reuna-alueen kuntiin on lausuntomateriaalissa esitetyistä toimenpiteistä seuraavilla:
- Sote-asemat, toimipisteet: vaihtoehto 2 (lausuntomateriaalin sivut 62–63)
- Pihtiputaan toimipiste lopetetaan
- Kiirevastaanotto (s. 74)
- Kiirevastaanotto Pihtiputaalla loppuu
- Alueellinen osastotoiminta (s.98–99)
- Alueellinen osastotoiminta Pihtiputaalla loppuu
- Laboratorio ja kuvantamispalvelut (s. 89)
- Laboratoriopalvelut poistuvat, kuvantaminen mobiilina 2 krt / vko
Palveluiden yhdenvertaisuuden, saatavuuden ja saavutettavuuden näkökulmasta edellä esitetyt toimenpiteet johtavat selkeään heikennykseen Pihtiputaan kunnassa. Asiakkaat ohjattaisiin lähimpään sote-pisteeseen, joka sijaitsisi Viitasaarella. Palveluverkkosuunnitelmassa on esitetty, että sote-pisteiden palveluja korvataan liikkuvilla ja sähköisillä palveluilla. Pihtiputaan kunta ilmaisee huolensa koko pohjoisen Keski-Suomen alueen palveluverkon heikentymisestä. Sote-palvelujen tarjonta ja palveluverkko vaikuttavat suoraan jokaisen kunnan, seudun ja työnantajan veto- ja pitovoimaan – kohtalon yhteys sote-palveluilla ja elinvoimalla on välitön. Pysyvät vaikutukset kuntarakenteeseen ja kuntien työllisyyteen näkyvät muutamien vuosien kuluessa. Palveluiden karsinnalla on viiveellä heijastusvaikutus myös kunnan tulopohjaan ja sitä kautta esimerkiksi ennalta ehkäisevien palveluiden järjestämismahdollisuuksiin.
Pihtiputaan kunta ja Viitasaaren kaupunki ovat tehneet 2000-luvun ajan yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä. Pihtiputaan kunta katsoo, että sekä Pihtiputaalla että Viitasaarella tarvitaan terveyskeskukset ja niihin liittyvät vuodeosastot. Sekä Pihtiputaan että Viitasaaren terveyskeskusten vuodeosastojen normaaliaikojen yli 90 %:n käyttöaste kertoo jo itsessään tarpeesta. Viitasaaren ja Pihtiputaan elinkeinorakenteet täydentävät hyvin toisiaan ja maakunnan elinvoimaa tukeva koko alueen toimeliaisuus tarvitsee lähelleen riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Toimivat terveyspalvelut ovat tärkeä tukijalka työmarkkinoiden toimivuudelle. Iso määrä asiakaskäyntejä ja vuodeosaston korkea käyttöaste puhuvat molempien terveyskeskusten tarpeen puolesta.
Pihtiputaan kunta erottuu muista Keski-Suomen hyvinvointialueen kunnista sijaintinsa, maantieteellisen kokonsa sekä tietoverkkoyhteyksien saavutettavuuden osalta, mikä on tuotu esille myös lausuntomateriaalissa. Asutus kunnassa on keskittynyt keskustaajamaan ja sen pohjoispuolelle. Lisäksi kunnassa on useita kyläkeskuksia, jotka sijoittuvat etäälle kuntakeskuksesta. Toimipisteiden saavutettavuuden osalta Pihtipudas on kaikista suurin kärsijä ja edustaa suurinta osaa lausuntomateriaalissa esitetystä, saavutettavuudessa 30 minuutin aikarajan ulkopuolelle jäävistä. Paikkakunnalla on vaikea hyväksyä ratkaisua, jossa suurin osa kuntalaisista jää saavutettavuustavoitteen ulkopuolelle. Tietoverkkoyhteyksien laajimmat katvealueet osuvat juuri näille alueille. Etäisyydet suunnitelman mukaisiin lähimpiin kivijalkapalveluihin (Viitasaari) ovat reilusti pitempiä kuin lausuntomateriaalissa esitetty 45 min – 1 tunti julkisilla. Julkista liikennettä ei ole kuin välittömästi nelostien yhteydessä. Jos ja kun Kela-kyytien kustannukset siirtyvät tulevaisuudessa hyvinvointialueiden kustannuksiksi, on jo hyvinvointialueen taloudenpidon kannalta enemmän kuin järkevää säilyttää pitkien välimatkojen alueella palvelupisteet lähellä ihmisiä. Lausuntomateriaalissa esitetyt aikamääreet kivijalkapalvelujen saatavuudesta ovat epärealistiset, eivätkä ne toteutuisi suurimmilta osin kunnan asukkaiden kohdalla. Pihtiputaan kunta pitää kyseenalaisena sitä, että samankokoisiin kuntiin ja saman käyttöasteen sote-asemiin ei kohdisteta leikkaustoimia, vaikka ne sijaitsevat huomattavasti lähempänä maakuntakeskuksen palveluita.
Lausuntomateriaalissa kulkuyhteyksien osalta ei ole huomioitu kustannusvaikutusta Kela-kyyditykseen. Nämä kustannukset eivät näy suoraan hyvinvointialueen taloudessa, vaan kustannukset siirtyvät asiakkaille sekä Kelalle. Lausuntomateriaalia voi pitää puutteellisena kokonaiskustannusvaikutuksen näkökulmasta. Kela-kyyditysten saatavuus on myös heikkoa erityisesti syrjäalueilla, eivätkä ne kohtele tasapuolisesti eri tulotasoissa olevia asiakkaita. Sarjahoitojen osalta kustannukset voivat nousta yksittäisen asiakkaan kohdalla sietämättömiksi. Kustannusten ja tasa-arvoisesti tuotettujen palvelujen näkökulma huomioiden voidaan perustellusti kysyä, tuleeko halvemmaksi kuljettaa kymmenen asiakasta yhden lääkärin luo vai yksi lääkäri kymmenen potilaan luo. Kustannuksia voidaan tarkastella neljän esimerkin kautta:
- Pihtiputaan Muurasjärvi – Pihtiputaan tk – Muurasjärvi: 60 euroa suunta, yht. 120 euroa (sis. asiakkaan omavastuu 25 euroa suunta, yht. 50 euroa)
- Pihtiputaan Muurasjärvi – Viitasaaren tk – Muurasjärvi: 100 euroa suunta, yht. 200 euroa (sis. asiakkaan omavastuu 25 euroa suunta, yht. 50 euroa)
- Pihtiputaan Muurasjärvi – Äänekosken sairaala – Muurasjärvi: 180 euroa suunta, yht. 360 euroa (sis. asiakkaan omavastuu 25 euroa suunta, yht. 50 euroa)
- Pihtiputaan Muurasjärvi – Sairaala Nova – Muurasjärvi: 260 euroa suunta, yht. 520 euroa (sis. asiakkaan omavastuu 25 euroa suunta, yht. 50 euroa).
Lisäksi erityiskyydityksiin lasketaan päälle avustamislisät. Pelkästään Pihtiputaan terveyskeskuksen avosairaanhoidon käyntimäärä on 13 506.
Kivijalkapalvelujen korvaaminen sähköisillä palveluilla on paikkakunnalla haasteellista erityisesti kahdesta syystä: väestörakenne sekä tietoliikenneyhteyksien heikko saatavuus. Kunnassa asuu paljon ikääntyneitä, joille sähköisten palvelujen käyttöönotto on todennäköisesti erityisen haastavaa. Jos sähköisiä palveluita ei osata käyttää, johtaa se siihen, ettei palveluiden piiriin hakeuduta. Tietoliikenneyhteyksissä on puolestaan juuri Pihtiputaan kunnan alueella laajoja katvealueita, joilla yhteydet ovat huonot. Tämä on esitetty myös lausuntomateriaalissa (s. 45). Sähköisten palvelujen saatavuus näillä alueilla on kyseenalaista. Lausuntomateriaalissa esitetty laajakaistaverkon kattavuus ei vastaa todellista tilannetta. Lisäksi valokuituverkon hankkiminen erityisesti syrjäseudulle tuo verrattain suuria kustannuksia asiakkaalle. Lausuntomateriaalissa ei myöskään esitellä sen tarkemmin, mitä palveluita sähköisenä toteutettaisiin tai miten ne toteutettaisiin. Kivijalkapalvelujen lopettaminen ennen konkreettista suunnitelmaa sähköisten palvelujen toteuttamistavoista on suuri riski, eikä sähköisiä palveluja voida tosiasiallisesti esittää korvaavina palveluina tässä vaiheessa.
Liikkuvien palvelujen osalta lausuntomateriaali on puutteellinen. Liikkuvien palvelujen kustannuksia ei ole selvitetty eikä toteuttamistapoja esitetty. Ennen hyvinvointialueen toiminnan alkamista Pihtiputaalla luovuttiin kiinteistä kuvantamisen palveluista ja otettiin käyttöön mobiilikuvantamisen palvelu. Mobiilikuvantaminen ei ole toiminut käytännössä sillä tasolla, kuin mitä palvelua käyttöönottaessa kunnalle luvattiin. Tämän takia luottamus muidenkaan liikkuvien palvelujen onnistuneeseen toteutumiseen ei ole suurta, varsinkaan kun lausuntomateriaalissa ei ole eritelty tarkemmin niiden toteuttamisen tapoja. Pihtiputaan kunta näkee suuren riskin kivijalkapalvelujen lakkauttamisessa ilman tarkkaa tietoa korvaavien palvelujen toteuttamisesta. Palveluverkkopäätös ei voi perustua vajavaisiin tietoihin.
Keskisuomalaisten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumisen näkökulmasta nyt esitetty palveluverkkosuunnitelma ei Pihtiputaan kunnan osalta vastaa hyvinvointialueen strategiaa. Sote-aseman lakkauttaminen paikkakunnalla johtaa väistämättä siihen, että asukkaiden kynnys hakeutua palveluihin varhaisessa vaiheessa kasvaa. Tämä puolestaan johtaa sairastavuuden määrän kasvuun, oireiden pitkittymiseen ja sairauksien kehittymiseen huonommaksi ja myös viimekädessä erikoissairaanhoidon kuormituksen ja kustannusten kasvuun. Hyvinvointialueen toiminnan tarkoituksena on, että perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon kustannukset ovat noin 50 % ja 50 %. Karsimalla perusterveydenhoidon palveluita johtaa tilanne väistämättä siihen, että kulut erikoissairaanhoidossa kasvavat. Perusterveydenhuollon rahoitus ja kehittäminen onkin jäänyt erikoissairaanhoidon jalkoihin. Erikoissairaanhoito on pohjaton kaivo ja vie rahaa yhä enemmän. Erikoissairaanhoidon palvelut ovat suuren asiakasmassan näkökulmasta harvoin käytettyjä palveluja, kun taas perusterveydenhoidon palveluita käytetään useammin ja laajemman asiakaskunnan toimesta. Siksi perusterveydenhuollon palvelut tulee toteuttaa asiakkaita lähellä. Lausuntomateriaalista puuttuu kokonaan asukaskohtaisten sairauskulujen erittely erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa kunnittain. Mikäli hyvinvointialue haluaa tehostaa toimintaansa, tulisi osastopalvelujen päiväkohtaista hintaa pystyä vertailemaan.
Hyvinvointialueen strategisena tavoitteena on, että keskisuomalaisten kokemus hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta vahvistuu. Lausuntomateriaalin mukaiset suunnitelmat eivät edistä tavoitteen täyttymistä. Jos lähin sote-asema sijaitsee pitkän matkan päässä, kulkuyhteydet kivijalkapalveluun ovat huonot ja sähköisten tai liikkuvien palvelujen saatavuus on epämääräistä, ei kokemus hyvinvoinnista, terveydestä tai turvallisuudesta voi vahvistua. Asia koskee myös laajemmin hyvinvointialueen, maaseudun ja kuntien elinvoimaisuutta. Kivijalkapalvelujen keskittäminen johtaa väistämättä poismuuttoon ja muidenkin palvelujen näivettymiseen niillä paikkakunnilla, joissa palvelua ei ole saatavilla. Vastaavasti kivijalkapalvelut kuormittuvat niillä paikkakunnilla, joissa sitä toteutetaan jatkossa. Sote-alan henkilöstöstä on jo tällä hetkellä pulaa koko hyvinvointialueella, eikä lakkautettavien toimipisteiden henkilöstön voida automaattisesti olettaa siirtyvän toisiin hyvinvointialueen toimipisteisiin. Yksittäisen palvelupisteen lakkauttamisen ei voida katsoa vahvistavan palvelua jossain toisessa toimipisteessä.
Yksityiskohtaisemmat huomiot lausuntomateriaalista
Lausuntomateriaalin sote-asemien palvelupisteiden vaihtoehto 2:ssa Pihtiputaan sote-asema lakkautetaan. Pihtiputaan kunta vastustaa esitettyä vaihtoehtoa. Valmistelumateriaalissa lakkauttamisen perusteena on pieni toimipiste ja siten heikompi toimintavarmuus, tekniseltä kunnoltaan vanhentunut tai toiminnallisesti heikko tila. Ensi alkuun Pihtiputaan kunta vaatii kiinnittämään huomiota perusteena käytettyyn toimipisteen kuntoon, joka on tässä vaihtoehdossa eri (kuntoluokka 6) kuin muissa vaihtoehdoissa (kuntoluokka 4). Palveluverkkopäätös ei saa perustua virheelliseen valmistelumateriaaliin. Toisekseen rakennuksen kuntoluokan arvioinnin suorittaminen on vähintäänkin kyseenalaista, sillä arviointi on tehty pintapuolisesti konsultin toimesta, eikä arviointi perustu hyvinvointialueen ja kuntien tilaryhmän arviointiin. Terveyskeskuksen tilojen todellinen käyttöaste ja kunto eivät vastaa näiltä osin lausuntomateriaalissa esitettyä. Oikean kuntoluokituksen ollessa kohtuullinen ei lakkauttamispäätöksen tulisi perustua tilojen elinkaaren tässä vaiheessa vielä rakennusten kuntoon. Sote-aseman tiloihin on tehty mittavat n. 2.800.000 euron peruskorjaukset sekä investoinnit vuosien 2008–2020 aikana, sisältäen peruskorjauksen noin 10 vuotta sitten sekä kattoremontin 2016–2017. Tilat ovat myös turvallisuusnäkökulmasta toimivat, kun toiminta tapahtuu yhdessä kerroksessa. Lausuntomateriaalissa ei ole tarkasteltu muiden sote-palvelujen siirtämistä terveyskeskuksen tiloihin käyttöasteen parantamiseksi. Pihtiputaan kunta myös toteaa, että sillä on edelleen valmius neuvotella hyvinvointialueen kanssa toimitilojen parantamisesta niin teknisesti kuin toiminnallisestikin.
Terveyskeskuksen henkilöstön, varsinkin hoitajien osalta tilanne on ollut hyvä ja vakaa, eikä terveyskeskusta ole tarvinnut esimerkiksi sulkea henkilöstöpulan vuoksi. Lääkäreiden osalta henkilöstövaje on Pihtiputaan kuntaa laajempi haaste. Palvelujen keskittäminen ei ratkaise saatavuusongelmaa lääkärien osalta, eikä ole myöskään varmuutta siitä, siirtyykö henkilöstö toiselle paikkakunnalle työmatkojen pidentyessä.
Lausuntomateriaalissa esitetään osastotoiminnan lopettamista Pihtiputaalla molemmissa vaihtoehdoissa. Pihtiputaan kunta vastustaa esitystä. Osastotoiminnan nykytilanteen (s.96) osalta Pihtiputaan kunta pyytää kiinnittämään huomiota sairaansijojen todelliseen määrään: sairaansijojen määrä on tällä hetkellä 17 ja tosiasiallisesti tällä hetkellä osastolla hoidetaan yhteensä 27 paikkaa. Tilojen puitteissa määrä voisi olla myös suurempi ja teknisesti tilat mahdollistaisivatkin 30 vuodepaikkaa. Lausuntomateriaalin arvio perustuu näin ollen puutteellisiin tietoihin, eikä se voi toimia palveluverkkopäätöksen pohjana. Pihtiputaan terveyskeskuksen osaston käyttöaste on lausuntomateriaalissa esitetyistä neljänneksi korkein, joten tilastollisesti lakkauttamista on vaikea perustella. Pihtiputaan osastolla on käytetty vuokratyövoimaa hyvin vähän ja osastoa on voitu tähän saakka pyörittää omalla henkilökunnalla. Henkilöstön saatavuusongelmat eivät siis ole olleet haaste paikkakunnalla, eivätkä toiminnan kustannukset ole tämän takia nousseet. Perusterveydenhuollon päivähinta on joka tapauksessa halvempi kuin erikoissairaanhoidossa, kun painopiste on varhaisen vaiheen hoidossa. Kustannussäästöjen näkökulmasta osastotoiminnan lakkauttamiselle ei löydy perusteita.
Hyvinvointialueen palveluverkkosuunnitelmassa päiväkiirevastaanoton tavoitetila (s.73) on, että päiväkiirevastaanotto säilyy ennallaan. Kuitenkin jo heti materiaalin seuraavalla sivulla (s.74) on nähtävissä, että kiirevastaanotto Pihtiputaan kunnassa päättyy kokonaan, vaikka taulukossa on myös maininta vain iltavastaanoton päättymisestä. Epäselväksi jää, onko kyse kirjoitusvirheestä vai päätöksen valmistelusta. Mikäli kyseessä on toimenpide-ehdotus, Pihtiputaan kunta vastustaa tätä. Jos kyseessä on puolestaan tekninen virhe, virhe tulee korjata. Hyvinvointialueen palveluverkkopäätös ei saa perustua virheelliseen tai puutteelliseen valmistelumateriaaliin. Jos kiirevastaanotto toteutetaan pidempien etäisyyksien päässä, on asiakkaan kynnys hakeutua palveluun suurempi. Tämä johtaa oireiden pitkittymiseen ja pahenemiseen. Pihtiputaan kunta ja Viitasaaren kaupunki ovat aiemmin ennen hyvinvointialueen toiminnan alkamista toteuttaneet sosiaali- ja terveyspalveluja yhteisen Wiitaunionin palvelutuotannon kautta. Wiitaunionin mallissa kiirevastaanotto toteutettiin vuoropäivinä paikkakuntien välillä ja menettely on ollut toimiva.
Lausuntomateriaalissa esitetään laboratorio- ja kuvantamispalveluiden tavoitetilaa (s. 89). Lausuntomateriaalissa esitetty taulukko sekä karttakuva ovat hyvin vaikeasti tulkittavia, eikä niistä selviä, onko Pihtiputaalla kuvantamispalveluita vai ei, ja miten ne järjestetään. Pihtiputaan kunta pitää kuitenkin ehdottoman tärkeänä, että paikkakunnalla on kuvantamispalveluita käytettävissä myös tulevaisuudessa. Pihtiputaan kunta siirtyi mobiilikuvantamisen palveluiden piiriin hieman ennen hyvinvointialueiden toiminnan alkamista. Mobiilikuvantamisen palvelutaso ei ole vastannut sairaanhoitopiirin toimesta kunnalle esitettyä mallia, eikä mobiilikuvantamista ole kunnassa järjestetty. Lausuntomateriaalissa esitetyn perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että laboratorio- ja kuvantamispalvelut keskitetään Äänekoskelle, mitä ei voi pitää pohjoisimman Keski-Suomen asukkaiden kannalta kohtuullisena ratkaisuna.
Elinvoimanäkökulma
Keski-Suomen hyvinvointialueen strategiaan kirjattu vuoden 2030 visio korostaa hyvinvointialueen vetovoimaisuutta asukkaille, henkilöstölle ja yrityksille. Hyvinvointialueen palveluverkkopäätöksillä on huomattava vaikutus kuntien elinvoimaisuuteen ja sitä tulee tarkastella myös elinkeinopoliittisena päätöksenä, jolla on vaikutusta hyvinvointialuelain mukaisiin hyvinvointialueen jäseniin.
Fyysisen sote-aseman läsnäolo on merkittävä tekijä sekä jo olemassa olevien asukkaiden, potentiaalisten muuttajien, vapaa-ajan asukkaiden, yritysten, yhdistysten sekä muiden investointien sijoittumispäätökseen. Edellä mainituilla on luonnollisesti yhteys kuntien rahoituspohjan muodostumiseen, paikallisiin julkisiin sekä yksityisen ja kolmannen sektorin palveluihin ja toimintaan sekä niiden toimintaympäristöön.
Lausuntomateriaalissa esitetyt toimenpiteet sote-aseman tai osastotoiminnan lakkauttamisesta, sekä kiirevastaanoton poistumisesta johtavat väistämättä elinvoimaisuuden heikkenemiseen Pihtiputaan kunnassa välittömästi sekä välillisesti. Välittömiä vaikutuksia ovat sote-alan työpaikkojen poistumiset, palvelutason heikentyminen, elinolosuhteiden heikentyminen sote-palvelujen ja kuntalaisten etäisyyksien kasvamisen takia, ostovoiman väheneminen asiointiliikenteen muutosten sekä mahdollisen poismuuton seurauksena. Kesäaikana kunnan asukasmäärä lisääntyy paikkakunnalla sijaitsevien noin tuhannen kesämökin kautta. Myös he lisäävät Pihtiputaalla terveyspalvelujen tarvetta. Pihtiputaalla on isoja tapahtumia esim. keihäskarnevaalit, jotka toteutuakseen vaativat lähellä tuotetut terveyspalvelut. Lisäksi nelostie on runsaasti liikennöity ja varsinkin Pihtiputaan lähellä tapahtuu verrattain usein onnettomuuksia. Sote-asemien vähentäminen lisää onnettomuuden uhrien hoitoon pääsyn aikaviivettä.
Perusterveydenhuollon palveluiden saatavuus ja läheisyys ovat avaintekijöitä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuudentunnon näkökulmasta ja niillä on vaikutusta sekä kunnan pito- että vetovoimaisuuteen ja paikkakunnalle asettumiseen. Poismuuttoa tulee tapahtumaan erityisesti ikääntyneiden sekä lapsiperheiden osalta. Pihtiputaan lukion erikoislinjoille muutetaan opiskelemaan ympäri Suomen heti peruskoulun jälkeen. Opiskelijoista noin puolet oli vuonna 2023 ulkopaikkakuntalaisia. Opiskelijat asuvat itsenäisesti ilman huoltajiaan ja terveyspalvelujen saatavuus läheltä on erittäin tärkeä osa arjen turvallisuutta. Vaikka opiskeluhuollon palveluihin ei tule muutoksia, Muurasjärven koululla ei ole kouluterveydenhoitajaa kuin muutaman kerran kuukaudessa, joten Muurasjärven oppilaat ovat perusterveydenhoidon varassa tapaturmien ja onnettomuuksien sattuessa. Iltapäivällä sattuneessa tapaturmassa lapsi joutuisi pahimmassa tapauksessa matkustamaan yli 130 km suuntaansa.
Välillisiä vaikutuksia tapahtuu pidemmällä aikavälillä sekä kunnan että yksityisen sektorin palvelurakenteeseen. Työnvoiman saatavuus heikentyy, palvelujen käyttäjäkunta vähenee ja yksityinen palvelutarjonta supistuu, kunnan rahoituspohja heikentyy ja alueella sijaitsevien kiinteistöjen arvo laskee.
Pihtiputaan kunta järjesti hyvinvointialueen palveluverkkosuunnitelmaan liittyvän kyselyn paikallisille yrityksille palveluverkkomuutoksen vaikutuksista yritysten toimintaan. Kyselyn merkittävimpinä teemoina esiin nousivat huoli mikro- ja pienyritysten toimintakyvyn heikkenemisestä useasta eri näkökulmasta. Yrittäjän on äärimmäisen vaikea lähteä käymään työpäivän aikana terveyskeskuksessa, jos sinne etäisyys on huomattava. Usea vastaaja esitti huolensa siitä, että kasvaako kynnys hakeutua lääkäriin ja mennäänkö töihin vastaisuudessa sairaana. Pitkä etäisyys terveyspalveluihin heikentää yritysten kilpailu- ja toimintakykyä jo ennestään haasteellisessa toimintaympäristössä. Lisäksi työntekijöiden tyytyväisyys ja arki tulee vaikeutumaan merkittävästi, koska enää ei voida turvautua kesken työpäivän tapahtuviin “joustoihin”, missä työnantaja sallii esimerkiksi työntekijän rokotus- ja neuvolakäynnit kesken työpäivän.
Haasteellinen työvoimatilanne yrityksissä vaikeutuu entisestään, koska jos kunta menettää erään kriittisimmistä peruspalveluista on työntekijöiden rekrytointi “kuolevalle” paikkakunnalle entistä vaikeampaa. Varsinkin perheelliset työntekijät arvottavat lokaaleja terveyspalveluja todella merkittävänä veto- ja pitovoimatekijänä pohtiessaan työllistymistä paikkakunnalle. Useat yritykset joutuvatkin pohtimaan toimintojensa siirtämistä kasvukeskuksiin tai ainakin mahdollisten uusien investointien tekemättä jättämistä. Vastuulliset yritykset näkevät myös mahdollisten työtapaturmien hoidon vaikeutuvan, jos terveyskeskuspalveluita ei ole enää saatavilla paikallisesti.
Uhkana koetaan myös se, että terveyskeskusasioinnin keskittyessä isommille paikkakunnille myös muut ostot keskittyvät samalla kertaa pois Pihtiputaalta ja lumipalloefektin omaisesti paikkakunnan palvelut sekä yritykset supistuvat entisestään. Voidaankin todeta, että mahdollinen terveyspalvelujen poistuminen vaikuttaa merkittävällä tavalla kunnan elinvoimaan ja siihen miten nykyiset ja mahdolliset tulevat yrittäjät näkevät paikkakunnan tulevaisuuden yritystoiminnan näkökulmasta. Toimintaympäristö on jo nyt haastava ja mahdollinen peruspalveluiden lopettaminen koetaankin ikään kuin viimeisenä iskuna koko paikkakunnan yritysten ja niissä työskentelevien ihmisten tulevaisuudelle.
Pihtiputaan elinkeinorakenteen erityispiirteenä on alkutuotannon suuri määrä, joka tarvitsee toimiakseen hyvät ja lähellä olevat terveyspalvelut sekä toimivat arjen palvelut. Alkutuotannon toimintamahdollisuudet ovat myös huoltovarmuustekijä.
Lopuksi
Pihtiputaan kunta pitää hyvänä lausuntomateriaalin esityksiä opiskelijahuollon palveluiden säilyttämisestä ennallaan. Myös perhekeskustoiminnan parantaminen sekä ikääntyneiden päivätoiminnan lisääminen ja kehittäminen ovat tervetulleita ehdotuksia. Kokonaisuutena arvioiden palveluverkkoesitys on kuitenkin Pihtiputaan kannalta voimakkaasti negatiivinen.
Koska palveluverkkopäätöksellä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia paikkakuntien palveluihin ja kuntien elinvoimaan, ei päätöstä tule tehdä ilman perustavanlaatuista perehtymistä pohjatietona toimivan aineiston, sote-asemien kunnon ja palvelujen saatavuuden tosiasialliseen tilaan ja muutosten vaikutuksiin. Palveluverkosta päätettäessä ollaan tekemässä hyvin suurta muutosta Suomen peruspalveluissa. On tärkeää, että lausuntomateriaalissa olevat asiavirheet korjataan, ja että kustannusten tarkastelu tehdään kokonaisvaltaisemmin huomioiden taloudelliset vaikutukset myös asiakkaalle siirtyvien sekä osaoptimoinnin kautta muille julkisrahoitteisille toimijoille siirtyvien kustannusten näkökulmasta.
Perusterveydenhuollon palveluista karsimisella on kansanterveydellisiä vaikutuksia, jotka johtavat huomattavasti kalliimman erikoissairaanhoidon kustannusten kasvuun. Aiempien vuosien terveyspalvelujen kustannusten kasvu on tapahtunut erityisesti erikoissairaanhoidossa. Hyvinvointialueen tulisi omissa toimenpiteissään kiinnittää huomiota erikoissairaanhoidon kustannuskasvun hillitsemiseen. Esitetty palveluverkkosuunnitelma ei kiinnitä tähän näkökulmaan lainkaan huomiota. Terveydenhuollon kokonaisuudessa tehokkain tapa kustannusten hillitsemiseen löytyy perustason vahvistamisesta suhteessa erikoissairaanhoitoon.
